Orastus : Teatteri-ilmaisun ohjaajan matka kohti "henkistä taiteilijuutta"

Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus ja tehty fenomenologis-hermeneuttisella tutkimusotteella. Tutkittavat ilmiöt ovat ”henkinen taide” ja ”henkinen taiteilijuus”, jotka ovat tutkijan luomia, väljiä käsitteitä. Tutkimuksen kimmokkeena oli halu tietää, miten teatteri-ilmaisun ohjaaja voisi yhdistää henkisen kehityksen ja kehollisen ilmaisun. Mitä tällainen ”henkinen taide” voisi olla? Minkälaisissa olosuhteissa sitä syntyisi ja millaisia menetelmiä kannattaisi soveltaa? Edellä mainittujen suuntaa-antavien tutkimuskysymysten pohjalta tutkija suunnitteli ja ohjasi syys-marraskuussa 2015 Tuulen tie -nimisen tutkimusteoksen. Se pohjautui keholliseen ilmaisuun, muun muassa Autenttiseen liikkeeseen ja butoh’oon. Keskeisin aineisto perustuu tutkimusprosessin aikaiseen työpäiväkirjaan sekä teoksen kahden esillä olijan kokemuksiin. Jälkimmäisiä kartoitettiin esimerkiksi haastatteluin ennen ja jälkeen Tuulen tien. Tutkimusprosessin myötä ”henkinen taide” ja ”henkinen taiteilijuus” osoittautuivat erottamattomiksi. Opinnäytetyön keskiöön nousi henkilökohtaisen matkan merkitys. Esiin muljahti kysymys siitä, minkälaisia ominaisuuksia tutkijan olisi vaalittava, jotta hänen työnsä teatteri-ilmaisun ohjaajana nivoutuisi henkiseen kehitykseen. Esimerkiksi hyväksyvän asenteen, tunnetaitojen ja kehotietoisuuden kehittäminen osoittautuivat tärkeiksi. Itsetuntemusta ja myötätuntoista asennetta voikin pitää ”henkisen taiteilijuuden” peruspilareina.This thesis is a piece of qualitative research in which a phenomenological approach was used as the research method. The research deals with two broad concepts I coined: “visionary art” in general and how to become a “visionary artist”. As a researcher and drama instructor I was interested in combining spiritual growth and bodily expres-sion to “visionary art”. What would this form of art be like? What kinds of methods and set up should I use? To answer these questions, I conducted a performance in September-November 2015. The Way of the Wind was based on bodily expression, namely on Authentic Movement and Butoh. The most important material of the study is the material into which I gathered the experiences of the two perform-ers. I interviewed them before and after The Way of the Wind. In addition to the former I have written down my observations in my study diary. In the course of my study I have found out that ”visionary art” cannot be separated from the journey one does when becoming a “visionary artist”. I realized I need to nurture certain qualities and aspects so that I could become a visionary drama instructor. For example developing a compassionate, non-judgmental attitude, emotional intelligence and body-mind awareness have proven valuable to me. I claim they are the basis of becoming a “visionary artist”